Palestiinan pakolaisuus

Palestiinan pakolaisuus (al-Hijra al-Filasteeniya) syntyi Israelin itsenäisyyssodan (1948-1949) ja sitä edeltäneen sisällissodan (1947-1948), kun noin 0,7 miljoonaa Palestiinan brittiläisen mandaatin arabia pakeni sotaa tai karkotettiin. Osa onnistui palaamaan ja saamaan Israelin kansalaisuuden, mutta suurimmalta osalta vasta perustettu Israelin valtio esti paluun. Ainoastaan noin kymmenen prosenttia Israelin haltuunsa ottamien alueiden arabeista oli jäänyt asuinsijoilleen. Edelleen väitellään siitä, kuinka moni pakeni itse sotatapahtumia ja kuinka moni karkotettiin.^[1][2]

Kyseisiin sotatapahtumiin kuului esimerkiksi juutalaisten suorittamia raiskauksia ja joukkomurhia, kuten Galilean alueella sijaitsevassa Safsafin kylässä tapahtunut 50-70 vangiksi otetun miehen joukkomurha, jonka jälkeen loput kylän asukkaat pakenivat oma-aloitteisesti^[3]. Joskus hyökkäykset olivat kostoiskuja arabien väkivallalle, kuten 30.12.1947 tapahtuneelle 39 juutalaistyöläisen joukkomurhalle Haifan öljynjalostamossa, minkä jälkeen Hagana hyökkäsi arabityöläisten kotikyliin.^[4]

Palestiinalaiset kutsuvat kansansa pakkosiirtoa pois nykyisen Israelin alueelta nimellä al-nakba, joka tarkoittaa katastrofia, hävitystä tai tuhoa^{[5][6] [7][8]} Israelin itsenäisyyspäivän jälkeistä päivää (15. toukokuuta) vietetään Palestiinalaisten kalenterissa Nakban muistopäivänä (arabiaksi: يوم النكبة Jawm al-Nakba). Israelissa Nakban muistopäivän viettäminen on kielletty sakon uhalla^[9].

Vuoden 1967 sodan jälkeen Länsirannalle ja Gazan kaistalle perustettiin kymmenen leiriä kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden majoittamiseksi.^[10]

YK:n arvion mukaan pakolaisia oli aluksi noin 711 000 ja Israelin mukaan 500 000.^[11] Pakolaisväestö on kasvanut sittemmin l Vuonna 2023 heitä oli jo 5,9 miljoonaa,^[12] sillä YK:n alainen Palestiinan pakolaisjärjestö UNRWA laskee brittiläisen mandaatin pakolaisiksi myös pakolaismiesten lapset ja näiden jälkeläiset.^[13]

UNRWA:n mukaan palestiinalaispakolaiset elävät jatkuvan kriisin oloissa, jota luonnehtii köyhyys ruoan puutetta myöten. Nuorten työttömyys on erittäin korkea ja toimeentulon vaikeudet ovat sääntö. Pakolaisten uhkana ovat myös aseelliset konfliktit.^[14]

1. ↑ Hannu Juusola. Israelin synty (1948) uudessa tutkimuksessa 17.10.2002
2. ↑ Juusola, 2014, s. 73-78
3. ↑ October 29: The Safsaf Massacre, 1948 Jewish Currents. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
4. ↑ Morris 2008, s. 102-103
5. ↑ VS: About the Nakba Question of Palestine. Viitattu 1.6.2024. (englanniksi)
6. ↑ Ha'aretz (Arkistoitu – Internet Archive) 13 May 2008 Palestinian refugees, Israeli left-wingers mark Nakba By Yoav Stern
7. ↑ BadilNakba 60 (Arkistoitu – Internet Archive)
8. ↑ A History of the Modern Middle East by William L. Cleaveland, 2004, p. 270 Termi "Nakba" käyttöön vaikutusvaltaisten arabien puheessa vuoden 1948 sodan yhteydessä Constantine Zureiq.
9. ↑ Initiative: 'Nakba law' to be softened, Ynet
10. ↑ PALESTINE REFUGEES. https://www.unrwa.org/palestine-refugees
11. ↑ Juusola, 2014, s. 72
12. ↑ Palestine Refugees UNRWA. Viitattu 21.1.2021.
13. ↑ WHO WE ARE (Palestine refugees, defined as “persons whose normal place of residence was Palestine during the period 1 June 1946 to 15 May 1948, and who lost both home and means of livelihood as a result of the 1948 conflict.” The descendants of Palestine refugee males, including legally adopted children, are also eligible for registration.) UNRWA. Viitattu 2.12.2022.
14. ↑ About UNRWA UNRWA. Viitattu 22.5.2021.